VAALIT LÄHESTYY - MISTÄ NIISSÄ PUHUTAAN?

Otin eilen osaa eduskuntavaaleihin liittyvään debattiin paikallisen sanomalehden kutsumana. Teemat, kuten turvallisuus, koulutus, mielenterveys, työelämän pelisäännöt, ilmasto, sote-palvelut, lapset ja nuoret sekä tulevaisuuden talouspolitiikka vierailivat kaikki keskustelun pyörteissä.

Vahvimmin julkista keskustelua tuntuu hallitsevan leikkaaminen. On järjestetty kilpailu, jossa pitää nopeasti ehdotella erilaisia leikkauslistoja, joista ei lopulta kuitenkaan selviä, että mistä kaikesta napsitaan. Samalla puhutaan vielä vastuun kantamisesta.

Itse koen vastuun kantamisen olevan erityisesti sitä, että tuodaan esiin leikkausten vaikutuksia sekä seurauksia - ja mieluiten vielä pitkällä aikavälillä. Keneen ne leikatut miljardit lopulta kohdistuisivat ja kuka niistä vastuuta lopulta kantaisi?

Historia on opettanut, että kovin vähän on leikkaamalla ja sopeuttamisella lopulta saavutettu. Nopeat - taloutta tasapainottavat - säästöt lyövät takaisin aika lujaa, jos niillä on esimerkiksi pahoinvointia ja köyhyyttä lisäävä vaikutus.

Talouden tasapainottamisesta ja velasta puhumiselle on paikkansa, mutta niin on paikkansa myös sille, että takana on todella poikkeukselliset ajat. Ja edessä taas arvaamattomat.

Moni on taistellut läpi koronan aiheuttamien haasteiden ja nyt läsnä on elinkustannusten nousu. Monen pieni- ja keskituloisen pärjääminen ei ole itsestäänselvää. Liian nopeille käännöksille ei siis ole tilaa tässä puristuksessa.

Poliittisen päätöksenteon on oltava ajan hermoilla. Velka on otettava vakavasti, mutta niin on myös suomalaisten hyvinvointi ja pärjääminen. Esimerkiksi perusturvan heikentäminen ei ole vaihtoehto.

Jos ja kun menoista leikataan, niin se on tehtävä maltillisesti ja ennen kaikkea kohdistettava oikeudenmukaisesti ja kestävästi, se on todellista vastuun kantamista se. Vielä tärkeämpää on investoida hyvinvointiin ja osaamiseen - ilman niitä emme saa aikaiseksi sitä kasvua ja menestystä, jota kipeästi kaipaamme.